Kepit tanassa. Kuva: Imre Szabó (Kuvassa vasemmalta: EKO, Framus, BTB, Warwick, Kunikunda, Sähkis)
Framus -merkkinen, teräskielinen, jumbo-mallinen akustinen
kitara vuodelta 60 ja risat. Ensimmäinen Imren tärkeimmistä
soittimista; luottoakustinen, jolla Imre on opetellut soittamaan
ja suurin osa hengentuotteista saatu aikaan sekä ilmoille ensi
kertaa kajautettu. Ja meinasihan tämä soitin kerran hävitäkin...
Kitara lienee nykyistä omistajaansa vanhempi.
Kuva: Imre Szabó
Kunikunda 5 string Imre Szabó model 90-luvulta.
Toinen Imren tärkeimmistä soittimista; tilauksesta tehty,
ainoa laatuaan maailmassa, teknisistä ratkaisuista tilaajan
kanssa neuvoteltu ja ammattitaidolla rakennettu. Kyseessä
Kumu -rumpujen tekijän Pekka Helasen luomus,
joka hakee vertaistaan. Kuva: Imre Szabó
Työkaverilta ostettu (kiitos, Mr. Lallukka) Yamaha TRB 1005. Vihdoin 2013
alkuvuodesta löytyi sellainen nauhallinen 5-kielinen, joka heti tuntui sopivalta,
soundasi hyvältä ja hinta oli sopiva. Tästä bassosta muodostui heti perustyökalu,
jota ilman harvemmin tulee bassokeikalle lähdettyä. Kuva: Imre Szabó
Aria 335 Duncan Design -mikeillä, vuoden 2012 hankinta. Pitkään haavena ollut puoliakustinen
sähkökitara, nimen omaan Gibson 335 -kopio, oli ollut haaveena jo vuosia mutta
oikeanlainen löytyi vasta nyt. Kuva: Imre Szabó
Martin LX1E Little Martin eli normaaliakustista pienempi kitara sisäisellä
elektroniikalla ja viritysmittarilla. Tämä pikkuperkele on käytännöllisyytensä ja
hyvän soundinsa takia ollut hankinnastaan lähtien Imren perustyökalu kaikilla
niillä keikoilla, joilla akustista kitaraa tarvitaan. Jos soitinta kuulee näkemättä,
ei osaa edes kuvitella kyseessä olevan pienen kitaran! Vieressä kuva pikku-
Martinista normaalikokoisen kitaran kanssa koon hahmottamiseksi.
Kuva: Imre Szabó
Ibanez BTB400QMBB, vuoden 2008 hankinta; oli tarvetta
bassolle, joka on hyvä peukkusoittoon ja myös hieman rock.
Kuva: Veerti Szabó
Warwick Corvette Proline 4 string 90-luvulta, jolloin
Warwick -bassot olivat hinta/laatu-suhteeltaan todella
kannattava hankinta. Tästä yksilöstä ei kannata luopua,
varsinkaan kun se toistamiseen löytää tiensä keikoille ja
äänityksiin, vaikka vaihtoehtoja on! Kuva: Imre Szabó
Tästä kaunokaisesta ei saa todellista käsitystä hieman
kummallisesta kuvakulmasta johtuen mutta kyseinen
musiikkiliikkeen poistomyynnistä todella edullisesti ostettu
Samick TAJ-1 on todellinen hinta-laatusuhdekuningas!
Soundi on voimakas ja kaunis - ja tyystin erilainen, kuin
Framuksessa tai Martinissa (ks. edellä).
Kuva: Imre Szabó
EKO VJB-200 on edullinen perusbasso,
jonka hinta/laatu -suhde on parempi kuin hyvä!
Tämän hintaluokan soittimissa tosin on yleensä
elektroniikan vaihto parempaan paikallaan ja
kyseinen operaatio onkin edelleen työn alla...
Kuva: Veerti Szabó
Ibanez -rakennussarjakitara. Stratocaster-tyyppinen,
ei aivan tyypillinen sähkökitara, joka on hieman kummallista
kautta nykyiselle omistajalleen ajautunut - älkää kysykö!
(Mitään laitonta ei tapahtunut!). Soveltuu monenlaiseen
soittoon, vaikkei mikään huippukitara olekaan.
Kuva: Veerti Szabó
Thaimaalaista käsityötä edustava puy n´goc
-mandoliini, joka on esiintynyt omistajansa
soittamana jo melko usealla äänitallenteella.
Kaunis ja kaunisääninen soitin.
Kuva: Veerti Szabó
Kaverilta pitkäaikaisessa lainassa oleva nylonkielinen
akustinen MITSURU TAMURA -merkkinen kitara,
jota tulee käytettyä harvakseen. Asiansa hoitava soitin,
jota tosin asiantuntija tuskin noteeraisi juuri lainkaan. :-)
Kuva: Imre Szabó
Tuoreempi perhepotretti (kevättalvelta 2013). Vasemmalta takarivissä
Martin LX1E, puy n´goc -mandoliini, tsekkiläisvalmisteinen 3/4 viulu (oletettavasti 1930-luvulta).
Keskirivissä Samick TAJ-1, jumbokoppainen Framus, Aria 335, Ibanez rakennussarjakitara.
Eturivissä Warwick Corvette Pro Line, Kunikunda fretles 5 string Imre Szabó model,
Ibanez BTB400QMBB, EKO VJB-200 ja Yamaha TRB 1005.
Lattialla tsekkiläisvalmisteinen 1/2 kontrabasso (lainassa) ja sohvalla makaa MITSURU TAMURA.
Kuva: Imre Szabó
Hämärä kattaus; Imren kitara- ja bassopedaalisto
Rumilux trio -keikoille vuonna 2009. Kuva: Imre Szabó
Imren "saunamaja" eli bassovahvistin acoustic 370E ja 370 -kaappi (vasemmanpuoleinen kuva: Kitarapajalla,
oikeanpuoleinen kuva: jollain keikalla), joiden löytymistä yhteishintaan 900€ (!!!!!!) omistaja
ei lakkaa vieläkään hämmästelemästä. Oikeanpuoleinen kuva: Imre Szabó
Imren ensimmäinen ammattitason bassocombo Trace Elliot 1215 series 6,
joka tuli hankittua uutena 80-luvun lopulla, on varsinainen luottovahvistin.
Paljon on kuulunut rock-poliiseilta kritiikkiä, tämä kun ei ole rokkipeli eikä
putkivahvistin, vaan eipä ole jättänyt pulaan koskaan eikä hajonnut kertaakaan
yli 20 vuoden aikana - vain kautin on pitänyt vaihtaa kerran sen väsyttyä
soimasta terveesti n.15 vuotta ja sekin vaihto sujui ihan omistajan toimesta!
Tämän(kään) laitteen kohdalla vaihtoa nyky-Ampegiin ei tapahdu, koska
Trace E. on luotettava, näppärä ja hyväsoundinen ja siitä saa
turhat taajuudet oikeasti pois !!! Kuva: Imre Szabó
Tuhlaajavahvistimen paluu. Tämä Peavey Century -nuppi löysi tiensä takaisin aiemman
omistajansa hoteisiin - ei se kauas ollut mennytkään; Mika Suvanto osti sen Imreltä
joskus 90-luvun alkupuolella Hämeenlinnassa ja myi sen nyt tarpeettoman takaisin.
Kuva: Imre Szabó
Moneen soveltuva combo-mallinen kitaravahvistin Peavey Classic on oiva työkalu
pubikeikoilla; pystyy soittamaan järkevällä volyymillä mutta tarvittaessa saa huutoakin
ulos. Kummassakaan tapauksessa soundi ei kärsi. Kuva: Imre Szabó
Ja transistorivahvistimella on paikkansa - ja se on kotiäänityspajan nurkassa,
koska transistorivahvistin toimii paremmin hiljaisilla äänenvoimakkuuksilla.
Kuvassa legendaarinen Roland Cube-60, 80-luvun tekninen ihme, joka on
kestänyt aikaa eli on edelleen hyvin käyttökelpoinen ja hämmentävän
monikäyttöinen yleisvahvistin. Kuva: Imre Szabó
MR-1, itse kasattu ja tuunaama sekosetti eli nurkista löytyneistä
erinäiseistä rummuista ja telineistä koottu rumpusetti, joka kelpaa
hyvin pubinnurkkakeikoille. Käytetty toistaiseksi vain
parilla Rumilux duo -keikalla. (MR = Mental Rythm)
Kuva: Imre Szabó
Ja sama sähköllä...! Roland V-drum TD-3 on mainio laite rumpuosuuksien demottamiseen,
joko kuvassa näkyviä lätkiä mäiskien, seuraavan kuvan rumpukone-sekvensseriohjaimen tai
muun ohjaimen avulla tai vaikkapa tietokoneella ohjelmoiden. Kuva: Imre Szabó
Alesis HR16 -rumpukone 90-luvun alusta. Tämmöisellä muinaismuistolla hämätään kuulijoita
luulemaan, että oikeat rummut soivat - eikä välttämättä kovin hyvällä menestyksellä...!? Päätä
itse eli kuuntele ääninäytteitä osiossa "Demoja" !!! Kuva: Imre Szabó
"Vanha" mutta erittäin laadukas ja käyttäjäystävällinen digitaalityöasema
KORG D8 (8 raitaa), joka kulkee hyvin mukanakin tarvittaessa.
Omistajansa kannalta puutteet ovat muistin ja raitojen riittämätön määrä.
Sääli, sillä äänenlaatu on mitä mainioin.Vaan kyllä tällä demojen pohjia on
hyvä tehdä esim. reissussa, jos ei jaksa kytkeä tietokonetta äänikortteineen
mikseriin, D8 kun on plug & play -periaatteella toimiva! :-)
Kuva: Imre Szabó
BEHRINGER EURORACK UB2222FX-PRO -pikkumikseri, hankittu 2000-luvun
puolivälissä. Kyllä sitä kuulkaa voi demot ja pubikeikat edullisenkin mikserin kautta
vedellä, vaikkei etuasteet ja EQ:t olekaan "virallisesti cooliksi hyväksyttyjä" eli sellaisia,
että joku mukamas auktoriteetti on sanonut, missä mennään! :-) Tokihan putsauksella
hoidettavia kontaktihäiriöitä alkoi ilmaantua jo 6-7 vuoden koti- ja keikkakäytön
jälkeen...! ;-) Kuva: Imre Szabó
Tämä epämääräinen otos on otettu siksi, että olisi jollain tavalla muistissa jonkun tietyn biisin
asetukset mutta eihän tosta mitään selvää saa...!!! Ylempi laite on täynnä ihania soundeja! :-)
(Kuvassa Roland VINTAGE SYNTH M-VS1 -soundimoduli, Alto CLE 2.0. Compressor/Limiter/Gate)
Kuva: Imre Szabó
Ja tämmöisellä komentimella sitä moduuulia soitetaan. Kyseessä on moninaisiin
tilanteisiin sopiva M-AUDIO KEYSTATION 88es -kontrolleri. Kuva: Imre Szabó
Jostain käsittämättömästä syystä vähälle suosiolle jäänyt valmistajansa SY-sarjan
pienin YAMAHA SY22 -syntetisaattori (ei ne isommatkaan eli -55 ja -77 mitään
hittituotteita olleet, mikä on vielä oudompaa, koska ne olivat pikkuveljeään laajempi-
toimintoisia) on toiminut vuosikausia Imren luottolaitteena kosketinsoitinmaailman
luomiseen ja toimii edelleen, nyt tosin usean hajonneen koskettimen takia vain
moduulina, jota käsketään edellisen kuvan kontrollerilla. Kuva: Imre Szabó
Inkoon laiteostoreissun 2012 satoa, osa 1: Roland D-110 -soundimoduli,
jokaisen teknonväsääjän unelma (käsittääkseni). Tuli seuraavassa kuvassa
nähtävän kontrollerikoskettimiston mukana - kumpi sitten oli pääartikkeli...?!
Kuvat: Imre Szabó
Inkoon laiteostoreissun 2012 satoa, osa 2: Viitaten edelliseen kuvatekstiin, tässä pikkunäppärä
midipro keyboard controller, jolla soundimodulien ohjailu sujuu mallikkaasti. Kuva: Imre Szabó
Inkoon laiteostoreissun 2012 satoa, osa 3: Peaveyn pikku-pa:n mukana tuli kaksi tällaista
Peavey PVi 100 -mikrofonia johtoineen ja pidikkeineen. Mainioita mikrofoneja,
Sure SM-58:n tyyppisiä mutta teholtaan selkeästi suurempia. Kuva: Imre Szabó
Kaverilta ostettu, hiljaisella volumella tehtäviin äänityksiin sopiva kirkassointinen
Fender Frontman 15G -pikkuvahvistin. Valitettavasti transistorilaite mutta aina ei
voi voittaa kaikessa - tässä tosin tuli voitto kotiin hintaa ja laatua vertaillessa!
Kuva: Imre Szabó
Kaverilta ostettu Yamaha GA-15 harjoitusvahvistin. Näillä pienillä transistorikoneilla on
niin hyvä tehdä kitaraäänityksiä, että saatan ottaa seuraavaan studiosessioon mukaan!
Kuva: Imre Szabó
Ja joskus se on sitten tätä...!!! Huomatkaa kaaoksen keskellä rumpukoneen
päällä makaava maksamaton lasku...! Kuva: Imre Szabó
Takaisin kuvavalikkoon tästä!